Ilvessiilikäs – Spilarctia lutea
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
Yleiskuvaus
Siipiväli ♂ 32–39 mm, ♀ 33,5–41,5 mm. Tuntosarvet ruskeanmustat, kärjestä usein valkeahkot. Pää ja keskiruumis etusiipien väriset; takaruumis oranssinkeltainen, sen selässä ja sivuilla rivi selviä, mustia täpliä.
Koiraan etusiivet nahankeltaiset; etureunassa tyvipuoliskossa musta täplä; keskisaran etukulmassa musta pilkku, sen etupuolella etureunassa musta pilkku tai lyhyt juomu; rivi mustia pilkkuja siiven kärjestä takareunan keskelle, näistä siiven keskiosassa olevat usein häipyvät, kaksi takimmaista selvimmät. Takasiivet hiukan etusiipiä vaaleammat; keskitäplä musta; lähellä takakulmaa joskus musta täplä. Naaraan siivet vaaleammat kuin koiraalla.
Muna pallomainen, alapuoli litistynyt, väri vaalean vihreänvalkoinen.
Toukka 40–45 mm, harmaa tai ruskea; selkäjuova joskus vaalea tai valkeahko; sivuselkäjuova kapea, vaaleanharmaa; sivujuova leveämpi, valkeahko, joskus hajonnut valkeahkoiksi laikuiksi. Karvoitus verrattain tiheää, vaaleanruskeaa–harmaanruskeaa–punaruskeaa. Hengitysaukot valkeat. Pää harmaankellertävä.
Kotelo melko vanttera, 13–16 mm, himmeänkiiltävän punaruskea–mustanruskea. Kremaster kaksiläppäinen, siinä 12–15 verrattain pitkää sukasta.
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
- ilvessiilikäs (suomi)
- Vakiintunut
- Yleinen
- 2019 LC – Elinvoimaiset
- 2010 LC – Elinvoimaiset
- Lauri Kaila
- Marko Mutanen
- MVL.232
- Perhoset
- Suurperhoset