Etelännokkayökkönen Hypena obesalis

Yleiskuvaus

Siipiväli 35–44 mm. Etusiivet kapeat, melko suipot, takasiivet leveät. Etusiivet kellahtavan harmaanruskeat, etuosassa mustanruskea varjo; kärjessä terävä juomu, jonka etupuolella vaalea laikku. Poikkiviirut mustat; sisempi takaosastaan häipyvä; ulompi muodostaa kulman ulospäin munuaistäplän kohdalla sekä taempana kaksi pienempää. Munuais-, rengas- ja keilatäplissä harmaita ja mustia suomutupsuja. Aaltoviiru muodostuu mustista, ulkopuolelta valkeahkoreunaisista täplistä. Takasiivet ruskeanharmaat.

Toukka 26–30 mm, ruohonvihreä; jaokkeiden välit keltaiset; selkä harmaa; sivuselkä- ja sivujuova valkeahkot–kellertävät. Sukaset ja niiden nystyrät mustat. Hengitysaukot oranssit. Pää mustatäpläinen. Raajat ruskeanharmaat.

Kotelo 14–16 mm, solakka, kiiltävän tumman punaruskea tai mustanruskea. Kremaster lyhyt, tylppäkulmainen. Vatsapuoli tyvestä rakeinen, kärkiosa vahvasti poikkiryppyinen. Sukanen D2 paljon pitempi ja paksumpi kuin muut; D1 suunnilleen kremasterin keskikohdassa.

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

Harri Jalava

CC BY 4.0

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.

Suomesta yhteensä
havaintoa
?
ruutua
Havaintojen lkm
  • Yhteensä ruutua
Lajiluettelo
Lajitietokeskuksen lajiluettelo
Tieteellinen nimi
Hypena obesalis
Auktorit
Treitschke, 1828
Yleiskieliset nimet
  • etelännokkayökkönen (suomi)
Tunniste
http://tun.fi/MX.62149
Taksonominen taso
laji
Esiintyminen Suomessa
Julkaistu tieto Suomesta
Esiintymisen tyyppi
  • Säännöllinen harhailija
  • Hyvin harvinainen
Uhanalaisuus Suomessa
  • 2019 NA – Arviointiin soveltumattomat
  • 2010 NA – Arviointiin soveltumattomat
Asiantuntijat
  • Lauri Kaila
DNA-viivakoodisekvenssit
Eliöryhmät
  • MVL.232
  • MVL.31
  • MVL.237