Pajunirkko – Notodonta ziczac
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
Yleiskuvaus
Siipiväli ♂ 34–43 mm, ♀ 40–46 mm. Keskiruumis vaaleanruskea–mustanruskea, siipikannet harmaanvalkeahkot, mustareunaiset. Takaruumis harmaanruskea ja usein vaaleampi.
Etusiivet vaalean beesinruskeat–okranruskeat; keskisarakkeen etupuolisko valkokehnäinen. Poikkiviirut tummahkon okranruskeat etupuoliskostaan, takapuoliskostaan häipyvät. Keskitäplä suuri, kuutava, tummanruskea; sen ja ulomman poikkiviirun välinen ala harmaanruskea. Aaltoviiru vaalea, sisäpuolelta ruskeavarjoinen, sen sisäpuolella etureunan lähellä tummanruskea pitkittäisjuova. Takareuna tumman harmaanruskea, sen keskellä tumma suomuhammas. Ulkoreuna mustahko. Takasiivet koiraalla vaaleanharmaat, naaraalla harmaat; keskitäplä harmaanruskea.
Pohjois-Suomessa esiintyy pienempi ja tummempi muoto, jonka kuviointi epäselvempää (f. lapponica Dannehl, 1929).
Muna puolipallomainen, himmeän vaaleanvihertävä.
Toukka 35–40 mm, violetti, roosa tai punertavanruskea. Jaokkeissa A2, A3 ja A8 vahvat selkäkyttyrät, joista etummainen on pisin. Jaokkeissa T1–T3 tummat, vaaleareunaiset selkälaikut. Jaokkeet A7 ja A8 tavallisesti oranssit tai keltaiset. Sivuselässä joitakin valkeita tai kellertäviä, viistoja juovia; sivujuova valkeahko, kellertävä tai harmaa. Pää suuri, harmaa–beesi, siinä vaaleat sivujuovat ja tumma täplitys.
Kotelo 16–18 mm, kiiltävän punaruskea–mustanruskea. Kremaster lyhyt ja leveä, siinä tavallisesti kaksi epäsäännöllisesti taipunutta okaa, joiden tyvellä joitakin ohuita sukasia.
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
- pajunirkko (suomi)
- Vakiintunut
- Yleinen
- 2019 LC – Elinvoimaiset
- 2010 LC – Elinvoimaiset
- Lauri Kaila
- Marko Mutanen
- Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
- Perhoset
- Suurperhoset