Harmonirkko – Notodonta torva
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
Yleiskuvaus
Siipiväli ♂ 40–49 mm, ♀ 46–55 mm. Keskiruumis tummanharmaa–mustahko, siipikannet usein vaaleammat, mustareunaiset. Takaruumis tavallisesti vaaleanharmaa, etuosasta ruskeansävyinen.
Etusiivet harmaanruskeat, vaalean harmahtavanokrakehnäiset. Sisempi ja ulompi poikkiviiru aaltoilevat, tummemmat, sisempi sisä- ja ulompi ulkopuolelta vaaleareunainen. Keskitäplä tummanruskea, vaaleareunainen. Takareunan suomuhammas tumma. Aaltoviiru tummahko, diffuusi. Ripset tummatäpläiset. Takasiivet harmaat; keskitäplä tumma; kaarijuova vaalea; takakulmassa tumma täplä.
Muna puolipallomainen, himmeän vaalean turkoosinsininen.
Toukka hoikempi kuin haapanirkolla (N. tritophus) ja pajunirkolla (N. ziczac); 38–43 mm, harmaa, tavallisesti liilan- tai roosansävyinen (vrt. N. tritophus); selkäjuova tumma, selvempi jaokkeeseen A3 asti. Jaokkeissa A2, A3 ja A8 kolme silmiinpistävää selkäkyttyrää, joista jaokkeen A3 on muita lyhyempi – nämä ovat lyhyemmät kuin lajilla N. tritophus. Jaokkeet A7–A8 ovat ruskeat, sukatyvitäplät valkeat. Sivujuova valkea, kulkee jaokkeen A6 käsnäjaloista eteenpäin. Hengitysaukot mustat, keltakeskiset, valkorenkaiset, niiden ympärillä 3 valkeaa sukatyvitäplää (vrt. N. ziczac). Pää suuri ja harmaa, sivuilta vaaleajuovainen, mustapilkkuinen (vrt. N. ziczac).
Kotelo 19–24 mm, hiukan kiiltävän punaruskea–punamustanruskea. Kremaster lyhyt, siinä 8–10 koukkumaista sukasta.
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
- harmonirkko (suomi)
- Vakiintunut
- Yleinen
- 2019 LC – Elinvoimaiset
- 2010 LC – Elinvoimaiset
- Lauri Kaila
- Marko Mutanen
- Hyönteiset ja hämähäkkieläimet