Niittypikkumittari Eupithecia subumbrata

Yleiskuvaus

Siipiväli 17–21 mm. Koiraan tuntosarvien ripset yli puolet siiman paksuudesta. Ruumis valkeahko. Takaruumiin 3. jaoke joskus punertava; jaokkeiden reunat leveälti kellanruskeat, selässä melko pieniä, mustia täpliä.

Etusiivet varsin kapeat ja suipot, vaaleanharmaat, valkeahkonsekaiset, niissä lähes suoria, etureunan läheltä suorakulmaisesti taittuneita, harmaanruskeita poikkijuovia. Etureuna varjomaisesti tummempi; poikkiviirut etureunassa tummanharmaat. Etureunan suoni ruosteenruskehtava; siiven keskellä ruosteenruskeaa sävyä. Keskisarakkeen ulko-osa vaaleampi kuin tyviosa. Ulompi poikkiviiru tekee etureunan lähellä kulman sisäänpäin. Keskipilkku hyvin heikko tai puuttuu. Ulkosarake tummanharmaa; aaltoviiru valkeahko, hienohampainen. Takasiivet valkeahkot, sisereunassa harmaita poikkijuovia; keskipilkku ja ulkosarake tummanharmaat.

Muna ovaali, hiukan litistynyt; pinta hienorakeinen. Viisi-–kuusisormiset kuopat muuttuvat joskus lähes kuusikulmioiksi, varsinkin navan alueella. Väri aluksi valkea, muuttuu 10–15 tunnin sisään keltaisen kautta vaaleanoranssiksi.

Toukka hoikka, eteenpäin kapeneva, n. 22 mm, kellertävän oliivinruskea tai lehdenvihreä, hyvin hienosti vaalearakeinen. Selkäjuova tavallisesti hieno, joskus häipyvä, harvoin leveä, tummanvihreä, kellertävänruskeilla toukilla oliivinruskea. Sivuselkäjuova usein häipyvä, hyvin hieno, sekä hiukan leveämpi sivujuova samaa väriä. Takapäässä selkäjuova on useimmiten selvästi ruosteenpunainen. Jaokkeiden välit varsinkin nuorilla toukilla vaalean vihertävänkeltaiset.

Kotelo 7–9 mm, muistuttaa kooltaan, muodoltaan ja morfologisesti rantapikkumittarin (E. orphnata) omaa, savenruskea, selkä tummempi ja enemmän punaruskean sävyinen, siipiaiheet usein vihreät. Pistekuopat, eritoten metanotumissa ja jaokkeessa A1, pienemmät, sivuilta usein puuttuvat. Dorsaaliuran kaudaaliulkonemat tavallisesti pienemmät, vain keskimmäinen usein suurempi, ulottuu n. 1/4 kohdalle 10. tergiittiä. Kaikki ulkonemat sekä myös sivuviillos lähes aina suipot. Kremaster, paitsi tyvestä, usein hienompipintarakenteinen kuin rantapikkumittarilla ja melko kiiltävä. Sivusta katsottuna se on usein vähemmän kupera. Sukaset Sd1 lähtevät useimmiten lähempää L1:iä kuin D1:iä.

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

Harri Jalava

CC BY 4.0

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.

Suomesta yhteensä
havaintoa
?
ruutua
Havaintojen lkm
  • Yhteensä ruutua
Lajiluettelo
Lajitietokeskuksen lajiluettelo
Tieteellinen nimi
Eupithecia subumbrata
Auktorit
(Denis & Schiffermüller, 1775)
Yleiskieliset nimet
  • niittypikkumittari (suomi)
Tunniste
http://tun.fi/MX.62048
Taksonominen taso
laji
Esiintyminen Suomessa
Julkaistu tieto Suomesta
Esiintymisen tyyppi
  • Vakiintunut
  • Yleinen
Hallinnolliset lajitiedot
  • Alueellisesti uhanalainen 2020 - 2b Eteläboreaalinen, Järvi-Suomi ?
  • Alueellisesti uhanalainen 2020 - 3a Keskiboreaalinen, Pohjanmaa ?
  • Alueellisesti uhanalainen 2020 - 3b Keskiboreaalinen, Pohjois-Karjala–Kainuu ?
Uhanalaisuus Suomessa
  • 2019 LC – Elinvoimaiset
  • 2010 LC – Elinvoimaiset
Asiantuntijat
  • Lauri Kaila
  • Marko Mutanen
DNA-viivakoodisekvenssit
Eliöryhmät
  • Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
  • Perhoset
  • Mittarit
  • Suurperhoset