Mattapikkumittari – Eupithecia subfuscata

Siipiväli 18–22 mm. Koiraan tuntosarvien ripset n. 1/2 siiman paksuudesta. Keski- ja takaruumis harmaat, jälkimäisen sivuilla rivi pieniä, mustia täpliä.

Etusiivet varsin leveät, valkeahkonharmaat, joskus aavistuksen okransävyiset, niissä tylppäkulmaisia, tummanharmaita poikkijuovia. Sisempi poikkiviiru tasaisen kaareva, ulomman etuosassa tylppä kulma ulospäin, sen ulkopuolella yleensä pieni, vaalea juomu. Keskipilkku melko suuri, musta. Ulkosarake tumma; aaltoviiru heikko, vaaleanharmaa, muodostaa joskus pienen, vaalea täplän takakulmaan, usein lähes puuttuu. Siiven kärjessä korkeintaan heikko juomu. Takasiivet kuten etusiivet, joskus vaaleammat, poikkijuovat kaarevat, melko heikot; keskipilkku mustahkonharmaa; aaltoviiru hyvin epäselvä tai puuttuu. Molempien siipiparien ripset heikkotäpläiset, vaaleamman ja tummemman harmaat.

Muna ovaali; pinnassa kuusisormisia kuoppia, samanlaisia kuin kärsämöpikkumittarilla (E. icterata). Väri aluksi valkea, myöhemmin kellanoranssi.

Toukka hoikka, eteenpäin kapeneva, 17–19 mm, vaalean suklaanruskea, tiheään vaalearakeinen. Selässä keskimmäisissä viidessä tai kuudessa jaokkeessa tummanruskeat, usein epäselvät rombit, jotka ovat kapean, ruskean selkäjuovan toisiinsa yhdistämät. Rombien takakolmanneksessa selkäjuova on vaaleampi ja leventynyt, joten rombi on takaa ± häipyvä. Sivuselkäjuova tummanruskea, hieno, aaltoileva, katkonainen tai puuttuu. Sivujuova leveä, tummanruskea, siihen yhtyy rivi samanvärisiä vinojuomuja. Nämä ovat yhdensuuntaiset rombien etuosan kanssa. Karvoitus heikkoa. Pää ja rintajalat tummanruskeat. Vihertävät, savenväriset tai mustat värimuodot ovat harvinaisia.

Kotelo keskisuuri, kohtalaisen solakka, 7–8 mm, kellanruskea, peräpää tummempi, siipiaiheet usein vihertävät. Pintarakenne keskikarkea, siipisuonet epäselvät. Pistekuopat metanotumissa yksittäiset. Dorsaaliura kapeahko, keskisyvä, takareuna hiukan kohollaan ja mustareunainen, siinä 3–5 suurempaa ja lukuisia pieniä kaudaaliulkonemia, joista keskimmäinen usein hiukan suurempi kuin muut, ulottuu harvoin pitemmälle kuin 1/5 kohdalle 10. tergiittiä. Sivuviillos keskisuuri, suippo, keskisyvä. Jaokkeen A10 vatsapuolen frontolateraaliset kohoumat kohtalaisen ulkonevat. Kremaster selkäpuolelta katsottuna tuskin erottuva, lyhyempi kuin tyvensä leveys, kolmiomainen – heikosti sydämenmuotoinen, kärki tavallisesti suippo. Pinta selkäpuolelta poikkiuurteinen. Se on sivulta katsottuna litistynyt, vatsapuolelta tyven läheltä usein syvennyt. Sukaset D2 pitemmät ja paksummat kuin muut, lyhyemmät kuin kremaster, D1:t lähtevät suunnilleen sen keskikohdasta; Sd1:t D1:ien ja L1:ien puolivälistä, L1:t paljon lähempää D2:iä kuin Sd1:iä.