Kellopikkumittari – Eupithecia denotata

Siipiväli 18–22 mm. Takaruumiin sivuilla tyven lähellä mustia täpliä, sen joka jaokkeen takareunassa tummanruskea rengas.

Etusiivet ruskeat, niissä heikkoja, harmaita poikkijuovia. Ulompi poikkiviiru kaksin- tai kolminkertainen, ellei kokonaan häipynyt, sisäpuolelta mustahkopilkkuinen, suonen R5 kohdalla siinä terävä kulma sisäänpäin, vahvasti ja jyrkästi ulospäin taipunut keskipilkun ulkopuolella; suonen M1 kohdalta takareunaan se on yhdensuuntainen aaltoviirun kanssa. Keskipilkku musta, pienehkö, melko pyöreä. Aaltoviiru selvä, heikosti leventynyt takakulmassa, hampaallinen, molemmilta puolilta heikosti tummavarjoinen. Takasiivet vaaleanharmaat, tummempipoikkijuovaiset; keskipilkku tummanharmaa.

Muna ovaali; pinta vahvasti kiiltävä, vaikka pintarakenne on varsin vahva. Viisisormiset, syvät, leveiden ja vahvojen liuskojen ympäröimät kuopat muodostavat tunnusomaisen kuvioinnin. Väri aluksi valkea, muuttuu pian vain heikosti kellanvihertäväksi.

Toukka paksu, eteenpäin kapeneva, n. 18 mm, poikkiryppyinen, nahankeltainen–nahanruskea. Selässä rivi sisältä avonaisia, epäselviä, keskiruskeita rombeja; selkä- ja sivuselkäjuova keskiruskeat, yhtenäiset; keskimmäisissä viidessä jaokkeessa rombit yhtyvät sivuselkäjuoviin x:n muotoisilla, tummilla täplillä. Sivujuova heikosti harjannemainen, vaalea, alhaalta tummempireunainen. Vatsajuova keskiruskea. Pää ruskea tai musta.

Kotelo keskisuuri, kohtalaisen vanttera, 8–9 mm, heikosti kiiltävä, savenkeltainen tai -ruskea, peräpää tummempi. Pintarakenne karkea. Siipisuonet huonosti erottuvat. Metanotumissa pistekuoppia. Dorsaaliura kapea, keskisyvä, sen takareuna kohtalaisen paksulti tummanruskeareunainen ja siinä enimmäkseen vähälukuisia ulkonemia, jotka ulottuvat korkeintaan 1/4 kohdalle 10. tergiittiä. Niistä usein vain kolme keskimmäistä selvemmät. Sivuviillos vaihteleva, useimmiten keskisuuri, usein tylppä, verrattain syvä. Jaokkeen A10 vatsapuolen frontolateraaliset kohoumat heikot. Kremaster selkäpuolelta katsottuna kohtalaisen erottuva, tavallisesti lyhyempi kuin tyvensä leveys, suippo, sivut kuperat, usein hiukan poikkiuurteinen, vatsapuoli tyvestä kohtalaisen kovera. Kremaster on dorsoventraalisesti kohtalaisen litistynyt. Sukaset verrattain lyhyet, D2:t suuremmat ja paksummat kuin muut, D1:t lähtevät tavallisesti D1:ien ja L1:ien puolivälistä, L1:t useimmiten hiukan lähempää D2:ia kuin Sd1:iä.