Herukkapikkumittari Eupithecia assimilata

Yleiskuvaus

Siipiväli 17–21 mm. Ruumis etusiipien värinen; takaruumiin kolme ensimmäistä jaoketta hienosti mustan ja vaaleanharmaan sävyiset.

Etusiivet punaruskeat, usein harmahtavansävyiset. Poikkiviirut ja keskivarjo hyvin heikot, tummemmat, kaksinkertaiset, muodostavat etureunassa 3–4 pientä, mustanharmaata täplää; sisempi poikkiviiru kaartuu tasaisesti ulospäin, ulommassa selvä mutka ulospäin lähellä etureunaa, kulkee sitten lähes suorana kohti takareunaa. Keskipilkku suuri, musta, pitkänomainen, sijaitsee keskivarjon mutkan sisäpuolella ja koskettaa sitä edestä ja takaa. Aaltoviiru valkeahko, joskus katkeillut täpliksi, muodostaa takakulmassa valkean, hyvin vahvan, tavallisesti kaksiosaisen täplän. Takasiivet hiukan etusiipiä tummemmat; poikkijuovat hyvin heikot tai puuttuvat; keskipilkku pieni, yleensä selvä, musta; takakulmassa valkea pilkku. Molempien siipiparien ripset melko selvästi vaalean ja tumman harmaanruskeatäpläiset.

Muna melko pullea, melko litistynyt. Pinnan kuopparakenne heikkokuvioinen ja hyvin vaihteleva; useimmat kuopat neli- ja viisisormisia. Napojen lähellä pyöreämpiä, kuusikulmioista kehittyneitä muotoja. Väri aluksi kiiltävän helmenvalkea, ei juuri muutu ennen kuin toukka kuoriutuu.

Toukka melko hoikka, eteenpäin hiukan kapeneva, 17–20 mm, poikkiryppyinen, harmaanvihreä, vaaleanruskea tai kellanruskea, punertavansekainen. Selässä joka jaokkeessa epäselvät, useimmiten punaruskeat tai oliivinruskeat rombit, jotka ovat etupuolelta tummanruskean kulman rajaamat. Vaaleamman ruskea selkäjuova halkaisee rombikuvioinnin. Rombit ovat usein takaa häipyvien, punertavien poikkijuovien rajaamia. Sivuselkäjuova puuttuu tai näkyy katkonaisena juovana. Sivujuova selvä, tummanruskea, leveä, joka jaokkeessa vatsa- ja sivuselän suuntaan laikkumaisesti leventynyt. Tummassa kuvioinnissa näkyy hyvin hienoja, valkeita pilkkuja.

Kotelo melko vanttera, pienehkö, 6,5–7,5 mm, oliivinruskea, takaruumis oranssimman ruskea, siipiaiheet mehuvihreät. Pintarakenne hienohko, pään ja keskiruumiin ryppyisyys verrattain heikkoa. Metanotumin pistekuopat puuttuvat. Dorsaaliura kapea, keskisyvä, molemmilta puolilta hienosti mustahkoreunainen, siinä usein lukuisia pieniä ja keskellä kolme hiukan suurempaa kaudaaliulkonemaa, jotka ulottuvat tuskin 1/4 kohdalle 10. tergiittiä. Sivuviillos lyhyt, matalahko. Jaokkeen A10 vatsapuolen frontolateraaliset kohoumat suuret, matalat. Kremaster selkäpuolelta katsottuna vähän erottuva, lyhyempi kuin tyvensä leveys, sivut vahvasti kuperat, useimmiten suippo, harvemmin tylpempi. Sivulta katsottuna sen vatsapuoli enimmäkseen hiukan pullistunut, tyvestä syvennyt. Sukaset D2 lyhyemmät kuin kremaster, selvästi suuremmat kuin muut sukaset. D1:t lähtevät useimmiten kremasterin tyvipuoliskosta, Sd1:t lähempää L1:iä kuin D1:iä, L1:t lähempää D2:ia kuin Sd1:iä.

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

Harri Jalava

CC BY 4.0

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.

Suomesta yhteensä
havaintoa
?
ruutua
Havaintojen lkm
  • Yhteensä ruutua
Lajiluettelo
Lajitietokeskuksen lajiluettelo
Tieteellinen nimi
Eupithecia assimilata
Auktorit
Doubleday, 1856
Yleiskieliset nimet
  • herukkapikkumittari (suomi)
Tunniste
http://tun.fi/MX.62039
Taksonominen taso
laji
Esiintyminen Suomessa
Julkaistu tieto Suomesta
Esiintymisen tyyppi
  • Vakiintunut
  • Yleinen
Uhanalaisuus Suomessa
  • 2019 LC – Elinvoimaiset
  • 2010 LC – Elinvoimaiset
Asiantuntijat
  • Lauri Kaila
  • Marko Mutanen
DNA-viivakoodisekvenssit
Eliöryhmät
  • Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
  • Perhoset
  • Mittarit
  • Suurperhoset