Harmopikkumittari Eupithecia satyrata

Yleiskuvaus

Siipiväli 17–20 mm. Takaruumis valkeansekainen.

Etusiivet harmaanruskeat tai harmaat, jonkin verran valkeahkonsekaiset, niissä tummempia, tylppäkulmaisia poikkijuovia. Suonet vuorotellen mustahko- ja valkopeitteiset. Keskipilkku tumman harmaanruskea, heikko tai puuttuu. Ulkosarake pohjaa tummempi, aaltoviiru muodostuu tavallisesti rivistä pieniä täpliä, takakulmassa muita suurempi valkea täplä. Takasiivet kuten etusiivet, mutta kuviot vähemmän selvät.

Muna ovaali, suippenee hiukan kohti mikropyyliruusuketta. Pinnassa matalia, viisi- tai kuusikulmaisia, heikosti sormellisia kuoppia. Väri aluksi valkea, myöhemmin väri muuttunut hyvin vähän tai vaalean oranssinkeltaiseksi riippuen alustana olevan kukan väristä.

Toukka solakka, eteenpäin kapeneva, 18–20 mm, luunvalkoinen, vaalean kellanvihreä tai vaaleanvihreä; selässä viidessä keskimmäisessä jaokkeessa punaruskeat–ruskeat, harvoin harmaanvihreät, teräväkulmaiset, kärki eteenpäin suuntautuneet kolmiot; selkäjuova hieno, vaalea, jakaa selän kuviot. Sivuselkäjuova katkonainen, aaltoileva, tumma, koskettaa selän kolmioden tylppiä alakulmia; alasivuselän ± leveät, aaltoilevat vinojuovat, hiukan selkäkuvioita vaaleammat koskettavat ainakin viidessä keskimmäisessä jaokkeessa. Sivujuova joskus vaalea.

Kotelo 6,8–8 mm, melko solakka, kohtalaisen kiiltävän savenruskea, siipiaiheet usein vihreät, peräpää tummempi. Pintarakenne hienohko–karkeahko. Pistekuopat jaokkeessa A1 pienehköt ja vähälukuiset. Dorsaaliura keskisyvä, kapeahko, muuten vaihteleva, takareunassa n. 7 suurempaa hammasta, joista keskimmäinen useimmiten selvästi suurempi ja usein melko kapea ja suippo, ulottuu joskus 1/3 kohdalle 10. tergiittiä. Dorsaaliura molemmilta puolilta paksulti mustareunainen ja hiukan karvainen. Sivuviillos suuri, pitkä, syvä ja suippo, enimmäkseen kaareva ja myös mustareunainen. Jaokkeen A10 vatsapuolen frontolateraaliset kohoumat heikot. Kremaster selkäpuolelta katsottuna vähän erottuva, useimmiten hiukan pitempi kuin tyvensä leveys, sivut suorat tai hiukan kuperat, kärki hiukan poikkipäinen, dorsoventraalisesti litistynyt, vatsapuoli tyvestä joskus heikosti syvennyt. Pinta hienorakenteinen. Sukaset D2 lyhyemmät kuin kremaster, selvästi suuremmat kuin muut sukaset. D1:t lähtevät lähes aina kremasterin keskikohdan takapuolelta, Sd1:t useimmiten hiukan lähempää L1:iä kuin D1:iä, L1:t lähes Sd1:ien ja D2:ien puolivälistä tai hiukan lähempää D2:ia.

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

Harri Jalava

CC BY 4.0

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.

Suomesta yhteensä
havaintoa
?
ruutua
Havaintojen lkm
  • Yhteensä ruutua
Lajiluettelo
Lajitietokeskuksen lajiluettelo
Tieteellinen nimi
Eupithecia satyrata
Auktorit
(Hübner, 1813)
Yleiskieliset nimet
  • harmopikkumittari (suomi)
Tunniste
http://tun.fi/MX.62035
Taksonominen taso
laji
Esiintyminen Suomessa
Julkaistu tieto Suomesta
Esiintymisen tyyppi
  • Vakiintunut
  • Yleinen
Uhanalaisuus Suomessa
  • 2019 LC – Elinvoimaiset
  • 2010 LC – Elinvoimaiset
Asiantuntijat
  • Lauri Kaila
  • Marko Mutanen
Eliöryhmät
  • Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
  • Perhoset
  • Suurperhoset