Virmajuurimittari – Eupithecia valerianata
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
Yleiskuvaus
Siipiväli 16–19 mm. Takaruumis ilman kuvioita.
Etusiivet kellertävän ruskeanharmaat, niissä epäselviä, tummempia poikkijuovia. Poikkiviirut kolminkertaiset, vaaleatäytteiset; ulompi tylppäkulmainen. Keskipilkku mustahko, heikko tai puuttuu. Ulkosarakkeen ulko-osa hiukan pohjaa tummempi; aaltoviiru valkeahko, aaltoileva, usein katkeillut pilkuiksi tai lähes puuttuu, muodostaa takakulmassa valkean täplän. Takasiivet hiukan etusiipiä vaaleammat, poikkijuovat häipyvät; ulkosarake tummempi; takakulmassa valkeahko pilkku.
Muna melko pieni; pintarakenne koostuu matalista, vähäreunaisista kuopista, jotka ovat mikropyylin lähellä hunajakennomaisia. Väri aluksi lumivalkoinen, muuttuu kehityksensä aikana vain vähän, tulee heikosti kellertäväksi.
Toukka kohtalaisen solakka, eteenpäin kapeneva, 14–20 mm, kalpeanvihreä tai harmahtavan sinivihreä, harvoin vihreä. Selkä- ja sivuselkäjuova yhtä leveät tummanvihreät; sivujuova hiukan vaaleampi, harjannemaisesti heikosti pullistunut. Nystyrät hyvin hienot, tummat.
Kotelo pienehkö, melko vanttera, 6,5–7,3 mm, oliivinruskea, takaruumiin jaokkeet punertavanruskeat. Pintarakenne karkeahko. Siipisuonet ulkonevat. Metanotumissa vain yksittäisiä pistekuoppia. Dorsaaliura kapeahko, matalahko, sen takareunassa lukuisia (7–9 tai vielä enemmän) pientä, teräväkärkistä ulkonemaa, jotka ovat usein erisuuruiset, useimmiten taaksepäin säännöllisen mutkainen. Dorsaaliura usein tummatäytteinen, heikosti mustareunainen. Sivuviillos keskisuuri, syvä, suippo. Jaokkeen A10 vatsapuolen frontolateraaliset kohoumat suurehkot. Kremaster selkäpuolelta katsottuna tuskin erottuva, leveän kolmiomainen, tyvestä selvästi pituuttaan leveämpi, melko suippo, sivut korkeintaan hiukan kuperat. Pinta selkäpuolelta varsinkin tyvestä poikkiuurteinen, hienohkosti sagrinoitu; vatsapuoli tyvestä syvennyt. Kremaster sivulta katsottuna litistynyt, kiilamainen. Sukaset lyhyemmät kuin kremasterin pituus. D2:t suunnilleen 1/4 pitemmät ja selvästi paksummat kuin L1:t. D1:t lähtevät ± kremasterin keskikohdasta, Sd1:t lähempää L1:iä kuin D1:iä, L1:t lähempää D2:ia kuin Sd1:iä.
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
- virmajuurimittari (suomi)
- Vakiintunut
- Yleinen
- 2019 LC – Elinvoimaiset
- 2010 LC – Elinvoimaiset
- Lauri Kaila
- Marko Mutanen
- Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
- MVL.31
- Mittarit
- Suurperhoset