Pihlajamittari – Venusia cambrica
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
Yleiskuvaus
Siipiväli 23–28 mm. Koiraan tuntosarvet kaksoiskampahampaiset, kärjestä yksinkertaiset.
Etusiivet valkeahkot, tumman harmaanruskeasirotteiset, harmaanruskeapoikkijuovaiset. Keskisarakkeen reunat mustahkomerkkiset, ulompi jonkin verran mutkainen, sen ulkopuolella lyhyet, mustahkot juovat suonien kohdalla, varsinkin V:n muotoinen kuvio keskellä. Keskipilkku hyvin pieni, mustahko. Takasiivet valkeahkot, niiden ulkopuoliskossa harmaat poikkijuovat. Molempien siipiparien ulkoreunassa rivi mustahkoja viivanpätkiä.
Muna himmeä, yläpinta nahanruskea, sivut kellanvihreät.
Toukka 20–22 mm, vaalean kellertävänvihreä, epäsäännöllisen punertavanpurppuralaikkuinen, varsinkin jaloista ja niiden yläpuolelta; selkäjuova vaaleankeltainen; sivujuova kellertävä. Pää vaaleanruskea.
Kotelo 8–9 mm, ruskea, kohtalaisen kiiltävä. Sivuviillos heikko. Dorsaaliura leveä, keskimmäinen kaudaaliulkonema selvästi muita vahvempi. Peräsauman seinämät poikkiuurteiset. Kremaster selkäpuolelta katsottuna terävän kolmikulmainen; D2:t pitemmät ja ohuemmat kuin jalavamittarilla (V. blomeri), muut koukut ohuet.
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
- pihlajamittari (suomi)
- Vakiintunut
- Yleinen
Alueellisesti uhanalainen 2020 - 1a Hemiboreaalinen, Ahvenanmaa ? Alueellisesti uhanalainen 2020 - 1b Hemiboreaalinen, Lounainen rannikkomaa ?
- 2019 LC – Elinvoimaiset
- 2010 LC – Elinvoimaiset
- Lauri Kaila
- Marko Mutanen
- MVL.232
- Perhoset
- Mittarit
- Suurperhoset