Luhtamittari – Orthonama vittata
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
Yleiskuvaus
Siipiväli 20–24 mm. Etusiivet valkeahkonokrat, niissä harmaanruskeat poikkiviirut, jotka taittuvat tyveenpäin etureunan lähellä. Etureuna tyvestä harmaanruskea. Keskisarake ei kovin silmiinpistävä, usein tummempi takareunassa. Keskipilkku pyöreä, musta. Kärkijuomu vahva, tumman harmaanruskea. Takasiivet kalpean valkeahkonokrat, poikkiviirut harmaanruskeat; keskipilkku tumman harmaanruskea. Molempien siipiparien ulkoreunassa rivi mustanruskeita kaksoispisteitä.
Muna ovaali, litistynyt, hienopisteinen; väri kellertävä.
Toukka 20–23 mm, kalpean punertavanruskea, etu- ja takaosasta vihertävänsävyinen; selkäjuova tummempi, jaokkeiden väleistä jonkin verran paksumpi; sivuselkäjuova valkeahko, usein hienosti tummareunainen; sivujuova vaaleanpunainen, ylhäältä vuoroin vaaleamman- ja tummemmanruskean rajaama. Pää vihreä, harmaapilkkuinen.
Kotelo 9–10 mm, punaruskea, kohtalaisen kiiltävä. Dorsaaliurassa n. 5 matalaa kaudaaliulkonemaa. Kremaster selkäpuolelta katsottuna suunnilleen yhtä pitkä kuin tyvensä leveys, kielimäinen; sivulta katsottuna litistynyt; vatsapuolella tyvisyvennys, tyvestä karkeahkopintakuvioinen.
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
- luhtamittari (suomi)
- Vakiintunut
- Yleinen
- 2019 LC – Elinvoimaiset
- 2010 LC – Elinvoimaiset
- Lauri Kaila
- Marko Mutanen
- Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
- Perhoset
- Mittarit
- Suurperhoset