Luhtamittari Orthonama vittata

Yleiskuvaus

Siipiväli 20–24 mm. Etusiivet valkeahkonokrat, niissä harmaanruskeat poikkiviirut, jotka taittuvat tyveenpäin etureunan lähellä. Etureuna tyvestä harmaanruskea. Keskisarake ei kovin silmiinpistävä, usein tummempi takareunassa. Keskipilkku pyöreä, musta. Kärkijuomu vahva, tumman harmaanruskea. Takasiivet kalpean valkeahkonokrat, poikkiviirut harmaanruskeat; keskipilkku tumman harmaanruskea. Molempien siipiparien ulkoreunassa rivi mustanruskeita kaksoispisteitä.

Muna ovaali, litistynyt, hienopisteinen; väri kellertävä.

Toukka 20–23 mm, kalpean punertavanruskea, etu- ja takaosasta vihertävänsävyinen; selkäjuova tummempi, jaokkeiden väleistä jonkin verran paksumpi; sivuselkäjuova valkeahko, usein hienosti tummareunainen; sivujuova vaaleanpunainen, ylhäältä vuoroin vaaleamman- ja tummemmanruskean rajaama. Pää vihreä, harmaapilkkuinen.

Kotelo 9–10 mm, punaruskea, kohtalaisen kiiltävä. Dorsaaliurassa n. 5 matalaa kaudaaliulkonemaa. Kremaster selkäpuolelta katsottuna suunnilleen yhtä pitkä kuin tyvensä leveys, kielimäinen; sivulta katsottuna litistynyt; vatsapuolella tyvisyvennys, tyvestä karkeahkopintakuvioinen.

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

Harri Jalava

CC BY 4.0

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.

Suomesta yhteensä
havaintoa
?
ruutua
Havaintojen lkm
  • Yhteensä ruutua
Lajiluettelo
Lajitietokeskuksen lajiluettelo
Tieteellinen nimi
Orthonama vittata
Auktorit
(Borkhausen, 1794)
Yleiskieliset nimet
  • luhtamittari (suomi)
Tunniste
http://tun.fi/MX.61813
Taksonominen taso
laji
Esiintyminen Suomessa
Julkaistu tieto Suomesta
Esiintymisen tyyppi
  • Vakiintunut
  • Yleinen
Uhanalaisuus Suomessa
  • 2019 LC – Elinvoimaiset
  • 2010 LC – Elinvoimaiset
Asiantuntijat
  • Lauri Kaila
  • Marko Mutanen
DNA-viivakoodisekvenssit
Eliöryhmät
  • Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
  • Perhoset
  • Mittarit
  • Suurperhoset