Horsmakiitäjä Deilephila elpenor

Yleiskuvaus

Siipiväli ♂ 50–68 mm, ♀ 57–70 mm. Tuntosarvet roosat, kärkipuoliskosta valkoisemmat. Keski- ja takaruumis yläpuolelta oliivinvihreät, keskiruumiissa neljä ja takaruumiissa yksi roosa pitkittäisjuova. Keski- ja takaruumis alapuolelta roosat.

Etusiivet oliivinvihreät; etureuna roosa. Siiven tyvellä musta laikku; takareuna valkea. Keskivarjon takapuolisko viisto, purppuranroosa; siiven kärjen sisäpuolelta  takareunan keskikohdan ulkopuolelle kulkee suora, purppuranroosa juova. Joskus näkyvissä valkea keskitäplä. Ulkoreunassa purppuranroosa reunavyö. Takasiivet roosat, etureunasta oliivinvihertävät; tyvipuolisko musta; ripset valkeat.

Muna lähes pallomainen, n. 1,5 x 1,2 mm, kiiltävän vaaleanvihreä.

Toukka 70–80 mm, ruskea, harvemmin vihreä, mustahkonoroinen; jaokkeissa T1–T3 vaalea sivuselkäjuova. Selässä rivi mustia, enemmän tai vähemmän kolmikulmaisia laikkuja. Jaokkeet A1 ja A2 pullistuneet, niiden sivuselässä mustat silmätäplät, joiden sisällä valkea, munuaismainen, liilanruskeakeskinen täplä. Peräsarvi lyhyt, musta. Pää harmaanruskea.

Kotelo 34–39 mm, melko vanttera, himmeän kellanruskea, mustapilkkuinen; takaruumiin selkäpuolella joka jaokkeessa vyö lyhyitä piikkejä. Kremaster taipunut vatsaa kohti, litteä, teräväkärkinen.

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

Harri Jalava

CC BY 4.0

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.

Suomesta yhteensä
havaintoa
?
ruutua
Havaintojen lkm
  • Yhteensä ruutua
Lajiluettelo
Lajitietokeskuksen lajiluettelo
Tieteellinen nimi
Deilephila elpenor
Auktorit
(Linnaeus, 1758)
Yleiskieliset nimet
  • horsmakiitäjä (suomi)
  • större snabelsvärmare (ruotsi)
Tunniste
http://tun.fi/MX.61492
Taksonominen taso
Esiintyminen Suomessa
Esiintymisen tyyppi
Uhanalaisuus Suomessa
  • 2019
  • 2010
Asiantuntijat
  • Lauri Kaila
  • Marko Mutanen
DNA-viivakoodisekvenssit
Eliöryhmät
  • Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
  • Perhoset
  • Kiitäjät
  • Suurperhoset