Pikkuhäiveperhonen Apatura ilia

Yleiskuvaus

Siipiväli 66–72 mm. Naaras on suurempi kuin koiras. Tuntosarvien kärki keltainen. Muistuttaa häiveperhosta (A. iris), mutta etusiipien silmätäplä selvä, oranssireunainen. Takasiipien valkean poikkivyön ulkoreuna suora, sisäreuna tekee mutkan sisäänpäin. Takasiipien alapuoli harmaamman ruskea; poikkivyön ympärillä ei kanelinruskeaa, vain sisäreuna kapealti tummemman ruskea. Etusiipien alapuolen silmätäplä ei sinikeskinen.

Muodon f. clytie (Denis & Schiffermüller, 1775) yläpuolen valkeat kuviot oranssinkellertävät.

Toukka muistuttaa häiveperhosen omaa, on samoin keltapilkkuinen. Jaokkeissa T1–A1 2 pään sarvista alkavaa keltaista, punertavareunaista pitkittäisjuovaa; jaokkeiden A3–A7 kyljissä viisi keltaista, oranssinpunareunaista vinojuovaa, joista etummainen selvä, leveimmillään selässä, muut heikkoja. Vatsa sinertävänvihreä. Perähaarukka punertava. Pää vihreä, sarvien etupuolella musta juova, niiden takapuoli punertavankeltainen.

Kotelo lähes samanlainen kuin häiveperhosella, mutta pään ulokkeet lyhyemmät ja tylpemmät.

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

Harri Jalava

CC BY 4.0

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.

Suomesta yhteensä
havaintoa
?
ruutua
Havaintojen lkm
  • Yhteensä ruutua
Lajiluettelo
Lajitietokeskuksen lajiluettelo
Tieteellinen nimi
Apatura ilia
Auktorit
(Denis & Schiffermüller, 1775)
Yleiskieliset nimet
  • pikkuhäiveperhonen (suomi)
  • aspskimmerfjäril (ruotsi)
Tunniste
http://tun.fi/MX.60949
Taksonominen taso
laji
Esiintyminen Suomessa
Julkaistu tieto Suomesta
Esiintymisen tyyppi
  • Vakiintunut
  • Harvinainen
Uhanalaisuus Suomessa
  • 2019 LC – Elinvoimaiset
  • 2010 LC – Elinvoimaiset
Asiantuntijat
  • Lauri Kaila
  • Marko Mutanen
DNA-viivakoodisekvenssit
Eliöryhmät
  • Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
  • Perhoset
  • Päiväperhoset
  • Suurperhoset