Niittysinisiipi Cyaniris semiargus

Yleiskuvaus

Siipiväli 22–33 mm. Koiraan siivet yläpuolelta tumman violetinsiniset, ulkoreunoista melko leveälti mustat, siipisuonet mustakehnäiset lähellä ulkoreunaa. Naaraan siivet päältä ruskeat; etusiivissä kapea keskitäplä. Molempien sukupuolten molempien siipiparien ripset valkoiset.

Siipien alapuoli ruskehtavanharmaa. Etusiipien postdiskaalitäplät muodostavat selvän kaaren (vrt. pikkusinisiipi (Cupido minimus)); keskitäplä pitkänomainen. Takasiipien alapuoli sinertävänsävyinen; postdiskaalitäplät hiukan epäsäännöllisessä rivissä; keskitäplä hyvin kapea; tyvitäpliä yksi. Siipien alapuolella ei oransseja submarginaalitäpliä.

Muna pieni, litistyneen pyöreä, sen laessa pieni painautuma. Pinta hienosti verkkomainen, sen silmät kuusikulmaiset. Väri valkoinen.

Toukka 13–15 mm, vaaleanvihreä; sillä joskus melko selvä, vaaleareunainen, tummemman vihreä selkäjuova ja vaaleahko, yläpuolelta tummareunainen sivujuova. Karvoitus hienoa. Juuri ennen talvehtimista muuttuu kellanvihreäksi; kuviointi selvempää, punaruskeaa ja jakautunut laikuiksi joka jaokkeessa.

Kotelo ensin yksivärisen kellanvihreä, siipiaiheet heikosti ruskeansävyiset; myöhemmin oliivinruskea.

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

Harri Jalava

CC BY 4.0

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.

Suomesta yhteensä
havaintoa
?
ruutua
Havaintojen lkm
  • Yhteensä ruutua
Lajiluettelo
Lajitietokeskuksen lajiluettelo
Tieteellinen nimi
Cyaniris semiargus
Auktorit
(Rottemburg, 1775)
Yleiskieliset nimet
  • niittysinisiipi (suomi)
  • ängsblåvinge (ruotsi)
Tunniste
http://tun.fi/MX.60865
Taksonominen taso
laji
Esiintyminen Suomessa
Julkaistu tieto Suomesta
Esiintymisen tyyppi
  • Vakiintunut
  • Yleinen
Uhanalaisuus Suomessa
  • 2019 LC – Elinvoimaiset
  • 2010 LC – Elinvoimaiset
Asiantuntijat
  • Lauri Kaila
  • Marko Mutanen
DNA-viivakoodisekvenssit
Eliöryhmät
  • Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
  • Perhoset
  • Päiväperhoset
  • Suurperhoset