Mustatäplähiipijä Carterocephalus silvicola

Yleiskuvaus

Siipiväli 22–28 mm. Koiraan etusiivet päältä kullankeltaiset, niissä 3 mustaa, pyöreähköä täplää viistosti poikki siiven ja yksi keskisarassa. Ulkoreunan tuntumassa rivi pienempiä mustia täpliä, näistä saroissa M1 ja M2 muita pienemmät. Ulkoreuna kapealti musta. Takasiivet mustanruskeat, keltakehnäiset, täplät kullankeltaiset, sijoittuneet kuten keltatäplähiipijällä (C. palaemon), mutta etureunan keskellä lisäksi yksi suuri täplä. Etusiivet alapuolelta kuten yläpuolelta, mutta kalpeammat ja submarginaalitäplät yhteensulautuneet. Takasiivet alta vaalean ruskehtavat, täplät okrankeltaiset. Naaraan siivet päältä tummankeltaiset, etusiipien mustat täplät isot, joten muistuttaa keltatäplähiipijää.

Muna puolipallomainen, sen kärki sisentynyt; väri keltainen–valkoinen.

Toukka nuorena vaaleanvihreä; selkäjuova tummanvihreä; sivuselkäjuova keltainen; pää harmaanvihreä. Talvehtimisen jälkeen se on hiekanvärinen; selkäjuova punaruskea; pää ruskea.

Kotelo pitkänomainen, pää teräväkärkinen; harmaanvalkeahko, siinä vaaleanruskeita pitkittäisjuovia ja siipiaiheissa hienoja, ruskeita raitoja.

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

Harri Jalava

CC BY 4.0

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.

Suomesta yhteensä
havaintoa
?
ruutua
Havaintojen lkm
  • Yhteensä ruutua
Lajiluettelo
Lajitietokeskuksen lajiluettelo
Tieteellinen nimi
Carterocephalus silvicola
Auktorit
(Meigen, 1829)
Yleiskieliset nimet
  • mustatäplähiipijä (suomi)
  • svartfläckig glanssmygare (ruotsi)
Tunniste
http://tun.fi/MX.60745
Taksonominen taso
laji
Esiintyminen Suomessa
Julkaistu tieto Suomesta
Esiintymisen tyyppi
  • Vakiintunut
  • Yleinen
Uhanalaisuus Suomessa
  • 2019 LC – Elinvoimaiset
  • 2010 LC – Elinvoimaiset
Asiantuntijat
  • Lauri Kaila
  • Marko Mutanen
DNA-viivakoodisekvenssit
Carterocephalus silvicola
27 julkista näytettä
Eliöryhmät
  • Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
  • Perhoset
  • Päiväperhoset
  • MVL.237