Kuismakääriäinen – Lathronympha strigana
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
Yleiskuvaus
Siipiväli 11–17 mm. Pää ja keskiruumis kullankeltaiset tai oranssinkeltaiset, takaruumis harmaa.
Etusiivet oranssin ruosteenruskeat, ulkoreunasta hiukan tummemmat, hiukan kullanhohtoiset. Etureunassa tummempia ja vaaleampia hakastäpliä, selvimmät ulkosarakkeessa, jossa vaaleammista lähtee hopeankiiltoiset juovat ulkoreunaan. Siipipeili keltainen, siinä 2–3 mustaa pitkittäisjuovaa; se on kullankiiltoisten juovien reunustama. Ripset ruosteenokrat, harmaapeitteiset ja -sirotteiset. Takasiivet harmaat; ripset vaaleammat, niissä tumma jakoviiru.
Toukka tummanruskea tai harmaa, sivuilta vaaleampi; nystyrät melko selvät, ruumiin väriset. Pää vaaleanruskea tai mustahkonruskea, pistesilmien alue mustahko, takakulmassa mustahko juova; niska- ja peräkilpi mustat, keskisauma selvä; rintajalat mustahkonruskeat.
Kotelo 6,8–8,0 mm, okranruskea. Pintarakenne hieno, nystyinen, paikoin heikosti ryppyinen. Sukaset pienet.
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
- kuismakääriäinen (suomi)
- Vakiintunut
- Yleinen
- 2019 LC – Elinvoimaiset
- 2010 LC – Elinvoimaiset
- Lauri Kaila
- Marko Mutanen
67 julkista näytettä
- Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
- Perhoset
- Pikkuperhoset