Keltahitukoi – Elachista subalbidella
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet

Yleiskuvaus
Siipiväli 8–13 mm. Pää, niskatupsut, otsa, keskiruumis ja siipikannet okrankellertävät, keskiruumis ja siipikannet usein hiukan tummemmat. Tuntosarvet valkeahkot, ruskehtavarenkaiset, scapus okrankeltainen. Jalat kellanharmaat, nilkkojen jaokkeet heikosti vaaleamman ruskehtavatäpläiset. Takaruumis tumman harmaanruskea.
Etusiivet okrankeltaiset, joskus harmahtavakehnäiset, jolloin keskivyö näkyvissä. Takasiivet tummanharmaat; ripset vaaleammat, kellertävänsävyiset.
Toukka tumman oliivinvihreä, talvella tummanharmaa. Pää ja kilvet mustahkot, keskiruumiin jaokkeiden yläpinnoilla kaksi pyöreähköä tai puolikuun muotoista vaaleaa täplää; niskakilpi 2 vain hiukan toisistaan erillään olevaa, takaa pyöristynyttä ja sivuille vahvasti sisentynyttä levyä; rintakilpi käsipainon muotoinen, takaa pyöristynyt, keskeltä kuroutunut, edestä vain hiukan sisentynyt; peräkilpi sydämen muotoinen, kärki takaa pyöristynyt.
Kotelo 3,3–4,7 mm, melko solakka, naaras pienempi ja vaaleampi kuin koiras. Väritys punaruskea, naaraan sivuselkäjuova kellertävä. Pintarakenne enimmäkseen poikkiryppyinen. Tuntosarvissa ja mesonotumin sivuilla kyhmyjä, mesonotumin sivuselässä lisäksi pitkittäiset harjanteet. Pitkittäissärmät selvät; dorsaalinen ulottuu jaokkeen A9 takareunaan. Etupää vatsapuolelta katsottuna poikkipäinen. Imukärsä suunnilleen yhtä pitkä kuin etujalat, nämä erillään toisistaan. Tuntosarvet keskenään rajakkain n. 3 × pitemmän matkan kuin keskijalat. Jaokkeiden A9 ja A10 vatsapuolella hienojen tarttumakoukkujen ryhmät. Peräpää selkä- ja vatsapuolelta hiukan suippo.
Kuvaustekstin laatijat:
Harri Jalava
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
- keltahitukoi (suomi)
- 2019
- 2010
- Lauri Kaila
- Marko Mutanen
- Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
- Perhoset
- Pikkuperhoset