Keisolattakoi – Depressaria daucella
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
Yleiskuvaus
Siipiväli 21–26 mm. Huulirihmojen kärkijaokkeessa kaksi mustahkoa vyötä. Keskiruumis etusiipien värinen. Etusiivet vaaleanruskeat, jonkin verran valkeahkokehnäiset, joskus hiukan punertavansävyiset. Suonet silmiinpistävät, tumman harmaanruskeat. Diskaalitäplät tummat, niiden välissä joskus vaalea juova. Ulompi poikkiviiru häipyvä, vaalea, muodostaa hyvin terävän kulman ulospäin. Takasiivet valkeahkon harmaanruskeat, kärjestä tummemmat.
Toukka –26 mm, tumman sinertävänharmaa tai tummanvihreä; sivujuova voimakkaan keltainen; vatsapuolella kolme tummanvihreää juovaa. Nystyrät suuret, mustat, leveälti vaaleareunaiset. Pää musta; niskakilpi musta, keskellä okrankeltainen jakoviiru tai keltainen, sivuilla musta täplä, keskellä valkea jakoviiru; peräkilpi keltainen, mustatäpläinen; käsnäjalat ja raajat vaaleanvihreät.
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
- keisolattakoi (suomi)
- Vakiintunut
- Yleinen
- 2019 LC – Elinvoimaiset
- 2010 LC – Elinvoimaiset
- Lauri Kaila
- Marko Mutanen
- Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
- Perhoset
- Pikkuperhoset