Pajulattakoi – Agonopterix conterminella
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet

Yleiskuvaus
Siipiväli 17–21 mm. Pää ja keskiruumis vaalean kellertävänharmaat. Huulirihmat kalpeankeltaiset, keskijaoke ulkoa ruskehtava; kärkijaoke likaisenvalkea, kärjen lähellä leveä, ruskea rengas. Takaruumis kellertävänharmaa, sivuilla kaksi riviä mustia pilkkuja.
Etusiivet purppuranruskeat, keskisarka harmaanruskeakehnäinen, seassa enemmän tai vähemmän tummia suomuja sekä joitakin kellanvalkeita suomuja, jotka etureunassa joskus muodostavat täpliä. Tyviala kellanvalkea, sulkee sisäänsä tumman täplän takareunassa. Vinotäplät muodostavat viiston, hiukan kaarevan, mustan kuvion, jonka ulkoreunassa joskus kellanvalkeita suomuja; keskitäplä kellanvalkea. Takasiivet valkeahkon harmaanruskeat.
Toukka –16 mm, vaaleanvihreä, jaokkeiden välit valkoiset; sukatyvirenkaat ruskeat, nystyrät selässä sukatyvirenkaiden läheltä ruskeat, muualla ruumiin väriset; hengitysaukkojen reunat tummanruskeat. Pää kellanruskea, postgenassa suuri, tummanruskea laikku, pistesilmien alue leveälti musta; niskakilpi, peräkilpi ja -jalat vihertävänkeltaiset, kevyesti kitinisoituneet. Rintajalat kellanruskeat, lonkat ruskeat. Epikraniaali-indeksi n. 3,5–3,8.
Kotelo 6,5–7,5 mm, ruskea, heikosti kiiltävä. Pintarakenne verrattain karkea, pää ja keskiruumis ryppyiset. Tuntosarvien vapaat päät loivasti taipuneet, niiden kärjet ovat vinossa sivulle vähemmän kuin tuntosarven leveyden verran. Etusiipien suonet selvästi havaittavat. Takaruumis ilman mikropiikkejä. Kremaster päältä puolisuunnikasmaisesti katkennut.
Kuvaustekstin laatijat:
Harri Jalava
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
- pajulattakoi (suomi)
- 2019
- 2010
- Lauri Kaila
- Marko Mutanen
- Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
- Perhoset
- Pikkuperhoset