Pihlajakevätkoi – Semioscopis steinkellneriana
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
Yleiskuvaus
Siipiväli 18–25 mm. Etusiivet vaaleanruskeat, joskus roosansävyiset, tumman ruskehtavanharmaasirotteiset. Tyven lähellä pieni, musta pilkku. Keskikohdan sisäpuolella keskisarassa voimakas, sisäosastaan etureunaa kohti kaareutuva, mustahko pitkittäisjuova. Keskitäplä kuutava, mustahko, yhtyy etureunassa tumman ruskehtavanharmaaseen täplään. Takasiivet vaaleanharmaat.
Muna pitkänomaisen limppumainen, 0,9 mm pituinen, 0,5 mm levyinen ja 0,4 mm korkuinen; yläpinta epäsäännöllisesti poikkiryppyinen tai kohokuvioinen. Väri päältä tummanoranssi, alta hiukan vaaleampi.
Toukka hoikka, –21 mm, kellanvihreä tai vaaleanvihreä; jaokkeiden välit keltaiset, selkäjuova ruohonvihreä, keltareunainen. Nystyrät pienet, kiiltävän vihreät. Pää valkeahkonruskea, mustakuvioinen; niskakilpi hiukan ruumista tummempi, sukaset SD1 tummanruskeissa täplissä. Raajat kellanruskeat.
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
- pihlajakevätkoi (suomi)
- Vakiintunut
- Yleinen
- 2019 LC – Elinvoimaiset
- 2010 LC – Elinvoimaiset
- Lauri Kaila
- Marko Mutanen
- Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
- Perhoset
- Pikkuperhoset