Pihlajakevätkoi Semioscopis steinkellneriana

Yleiskuvaus

Siipiväli 18–25 mm. Etusiivet vaaleanruskeat, joskus roosansävyiset, tumman ruskehtavanharmaasirotteiset. Tyven lähellä pieni, musta pilkku. Keskikohdan sisäpuolella keskisarassa voimakas, sisäosastaan etureunaa kohti kaareutuva, mustahko pitkittäisjuova. Keskitäplä kuutava, mustahko, yhtyy etureunassa tumman ruskehtavanharmaaseen täplään. Takasiivet vaaleanharmaat.

Muna pitkänomaisen limppumainen, 0,9 mm pituinen, 0,5 mm levyinen ja 0,4 mm korkuinen; yläpinta epäsäännöllisesti poikkiryppyinen tai kohokuvioinen. Väri päältä tummanoranssi, alta hiukan vaaleampi.

Toukka hoikka, –21 mm, kellanvihreä tai vaaleanvihreä; jaokkeiden välit keltaiset, selkäjuova ruohonvihreä, keltareunainen. Nystyrät pienet, kiiltävän vihreät. Pää valkeahkonruskea, mustakuvioinen; niskakilpi hiukan ruumista tummempi, sukaset SD1 tummanruskeissa täplissä. Raajat kellanruskeat.

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

Harri Jalava

CC BY 4.0

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.

Suomesta yhteensä
havaintoa
?
ruutua
Havaintojen lkm
  • Yhteensä ruutua
Lajiluettelo
Lajitietokeskuksen lajiluettelo
Tieteellinen nimi
Semioscopis steinkellneriana
Auktorit
(Denis & Schiffermüller, 1775)
Yleiskieliset nimet
  • pihlajakevätkoi (suomi)
Tunniste
http://tun.fi/MX.59254
Taksonominen taso
laji
Esiintyminen Suomessa
Julkaistu tieto Suomesta
Esiintymisen tyyppi
  • Vakiintunut
  • Yleinen
Uhanalaisuus Suomessa
  • 2019 LC – Elinvoimaiset
  • 2010 LC – Elinvoimaiset
Asiantuntijat
  • Lauri Kaila
  • Marko Mutanen
DNA-viivakoodisekvenssit
Semioscopis steinkellneriana
25 julkista näytettä
Eliöryhmät
  • Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
  • Perhoset
  • Pikkuperhoset