Pihlajaryhäkoi – Leucoptera malifoliella
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
Yleiskuvaus
Siipiväli 4.5-7.8 mm. Pää ja keskiruumis metallisen lyijynkiiltoiset. Etusiivet metallisen lyijynkiiltoiset. Etureunan ulko-osassa 2 okraa, kapean kiilamaista, hienosti ruskeareunaista täplää. Okrasta kärkitäplästä lähtee 3-4 mustahkoa, eriytyvää viirua ripsiin. Tornaalitäplä metallisen tumman lyijynharmaa, leveälti mustahkoreunainen. Takasiivet harmaanruskeat.
Koiraan sivulämssät puuttuvat. Pleurallobus suuri, ovoidi. Bulbus ejaculatorius kiertynyt tyvestä spiraaliksi.
Naaraan ductus bursae äärimmäisen ohut, lähes lankamainen, kun taas sterigma täyttää puolet VIII jaokkeesta. Sivu-ulokkeet pitkät, kapeat, yhtyvät etummaisiin apofyyseihin.
Havainnot Suomesta
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
Suomesta yhteensä havaintoa ?
ruutua
Havaintojen lkm
- Yhteensä ruutua
Tietokortti
Lajiluettelo
Lajitietokeskuksen lajiluettelo
Tieteellinen nimi
Leucoptera malifoliella
Auktorit
(Costa, 1836)
Yleiskieliset nimet
- pihlajaryhäkoi (suomi)
Tunniste
http://tun.fi/MX.59154
Taksonominen taso
laji
Esiintyminen Suomessa
Julkaistu tieto Suomesta
Esiintymisen tyyppi
- Vakiintunut
- Yleinen
Uhanalaisuus Suomessa
- 2019 LC – Elinvoimaiset
- 2010 LC – Elinvoimaiset
Asiantuntijat
- Lauri Kaila
- Marko Mutanen
DNA-viivakoodisekvenssit
Leucoptera malifoliella
19 julkista näytettä
19 julkista näytettä
Eliöryhmät
- Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
- Perhoset
- Pikkuperhoset
Taksonin tiedot koneluettavassa muodossa