Pihlajamiinakoi – Phyllonorycter sorbi
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
Yleiskuvaus
Siipiväli 7.5-8.5 mm. Takanilkat valkeahkot. Etusiivet vaalean kullanokrat. Tyvijuomu valkea, etupuolelta tummareunainen, ulottuu lähelle siiven keskikohtaa. Takareuna tyvestä kapealti valkea. Etureunassa neljä ja takareunassa kolme kiiltävänvalkeaa, kiilamaista hakastäplää, jotka ovat tyvipuolelta tummareunaiset, dorsaalihakastäplät myös ulkopuolelta; ensimmäinen dorsaalihakastäplä pitkä. Siiven kärjessä mustahko täplä. Takasiivet harmaat.
Koiraan sivulämssissä epäsymmetriset tyviulokkeet, joista oikean tyvikolmannes ohut, noin aedeaguksen paksuinen, sen piikki hyvin lyhyt, usein koukkumainen; vasemman tyviulokkeen tyvi suunnilleen oikean pituinen; sivulämssä pyöreäkärkinen.
Naaraan ulkoneva sterigma muodostaa sileän katkaistun kartion, joka ulottuu VIII vatsakilven yli ja on 1/3 takimmaisten apofyysien pituudesta; sen takareuna on 1/3 takimmaisten apofyysien pituudesta.
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
- pihlajamiinakoi (suomi)
- Vakiintunut
- Yleinen
- 2019 LC – Elinvoimaiset
- 2010 LC – Elinvoimaiset
- Lauri Kaila
- Marko Mutanen
- Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
- Perhoset
- Pikkuperhoset